Kristiina
Naapurituristien tavarat lähtivät kamelikyydillä seuraavaan leiriin.
Jakkeja piisaa. Maisemat kohdallaan.
Huippukuskimme ja herttainen opastyttömme, joka opiskelee lakia Ulan Baturissa talvisin. Tiimiin kului myös vanhempi rouva, joka kokkasi. Ruoka oli aivan muuta mitä odotin. Kauhukuvani oli lampaanlihasta tehnyt luusoppa ja tiibettiläistyylinen rasvainen thupta-nuudeliliemi.
Kokkimme herkkuja: perunamuusia, lammasraguuta, öljyllä ja etikalla marinoituja vihanneksia. Ihan mallikasta kesäruokaa. Ei vaelluksen eväät hävinneet yhtään suomalaisen kesäkeittiön tuotoksille.
Loppumatkasta sitten selvisi; kas rouvahan on vaelluksen järjestäjän vanhempi sisko.
Vietimme kaksi päivää rantalomailun merkeissä. Aurinkoa piisasi ja järvivesi vilvoitti. Tiukka tuuli 4000 metrin tuntumassa oli enää muisto vain.
Matkalla Ölgiin poikkesimme paimentolaisperheen luona. Oikealla huippukokkimme.
Perheen poika metsästyskotkan kanssa.
Kyllä se kotka lentää suomalaiseltakin.
Meidän reissuauto: sitkeästi eteenpäin kivikossa, mudakossa, joenpohjassa.
Paris-Dakar -ralli on menettänyt huippukuskin!
Ei ruuhkaa näissä maisemissa.
Relaa leirielämää.
Altain matkan blogi-julkaisut alkavat julkaisusta Altain vuoristoa kohti.
